Siskon haastevastauksen nähtyäni tajusin, että minäkin haluan olla seikkailija, vaikkakin vain maan päällä. Minä kuljen omaa polkuani rohkeasti eteenpäin.
Tämän työn ensimmäinen luonnos oli alunperin osallistumassa Luovan lauantain haasteeseen: Vaaleanpunainen. Seuraavaksi ajattelin ehtiä haasteeseen: Tie.
Vasta eilen tämä omituinen teos valmistui,
kuvaan ei tullutkaan vaaleanpunaista eikä myöskään tietä.
Jos jotain hyvää voi löytää kamalasta flunssasta, niin se ettei jaksa katsoa telkkaria tai lukea kirjaa. Sen sijaan olen lojunut sohvalla, kuunnellut Esa Saarisen upeita luentoja "Filosofia ja systeemiajattelu" sekä olen piirrellyt ajatuksista vapaana viivoja toisensa perään.
Laitoin eilen rajusti käsitellyn version haastevastaukseeni, kun en saanut millään kameraan työn oikeita värisävyjä. No, ei nuo värit ole nytkään paikallaan, mutta yritän kestää sen ;-)
Istuin torin laidalla. Lämmittelin penkillä kuin kissa auringon säteistä ja olin vain. Meni hetki ja toinenkin hiljaisuudessa kunnes riemu pulpahti sisälleni. Miten voikin jossain olla vierekkäiset rakennukset niin erilaiset. Kerrokset eivät kohtaa ja mitat voivat olla aivan eri planeetalta. Täällä ei rakennusvalvoja kiellä kaikkea mikä ei ole viivottimella tehty 😀.
Luovan lauantain haasteena on Tunne. Käy katsomassa muidenkin taiteiluja :)