Ullakon ikkunaverho näytti rispaantuneen
minä vedin kattoluukun auki, laskin portaat ja kiipesin hämärään seittien sekaan
Irrotin vanhan kankaan tangosta ja jäin katsomaan maisemaa
Eikä aikaakaan, kun
huomasin vuosikymmenten vierineen
näin muistoissani sinut kaukana kylätiellä kanssani kaksin
sinun vakavat silmäsi
ja varman askeleesi horisontin taakse
Missä oletkaan nyt...
* * *
Luovan lauantain haaste: Eikä aikaakaan kun...
Käy katsomassa muiden taiteiluja =)
Ilmeikäs maalaus. Tykkään tyylistäsi.
VastaaPoistaHyvää kevättä xx
Ilmeikäs maalaus. Tykkään tyylistäsi.
VastaaPoistaHyvää kevättä xx
Kiitos Sirkkis =) Ihanaa kevättä sinullekin <3
PoistaVoi kuinka hieno maalaus ja tarina sille.
VastaaPoista"Eipä aikaakaan" toi minulle ensimmäiseksi mieleen Agatha Cristien, mutta sitten kuitenkin tämä syntyi...
PoistaNäköisesi maalaus ja muistoja nostattava teksti. Vie ajatuksia menneeseen omassakin elämässä.
VastaaPoistaAinahan nämä vähän samanlaisia ovat ;-) Menneisyys on ollut tässä jo muutenkin mielessä, joten kuva syntyi aika helposti...
PoistaTarinasi vierivät vuosikymmenet toivat mieleen kirjan Dorian Grayn muotokuvan, aika kuluu, jotkut eivät.
VastaaPoistaIlmeikäs työ, ajatuksia herättävä.
Kiitos SusuPetal, eikö olekin hauskaa, miten eri mielleyhtymät syntyvät. Itselleni tästä kuvasta tulee selkeä huoksu-muisto.
PoistaTässä ei ole keksitty tikusta asiaa haasteeseen, vaan tämä on oikea jatko vaikeaan aiheeseen.
VastaaPoistaLuonteva ja hienosti kirjoitettu, erityisen hyvin maalattu ja tunnelma tavoitettu. Kiitos!
Kiitokset Uuna kauniista sanoistasi <3
PoistaHaikeat maalaus ja kertomus vastaa hyvin haasteeseen.
VastaaPoistaKiitos Holle, vähän haikeahan tämä on.
Poista