Luovan lauantain haasteena on sananlasku.
En itse pidä perinteisistä sananlaskuista, koska ne ovat mielestäni jotenkin ikävän sävyisiä. Miksi onni pitäisi piilottaa, miksi itku seuraisi aina iloa, miksi tipahtaa jos kiipeää korkeammalle?
Niinpä olin enemmän kuin iloinen kun Positiivareiden aamuviestissä oli minulle seuraava ehdotus:
Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis.
Justiinsa niin. Tämä on hyvä.!!!
VastaaPoistaKiitos Kiiris =)
PoistaSyyskuun lehdet sykkii sydämessä/ajatukset lentelee lounatuulessa ,,,
VastaaPoistaTosi Ihana kuva! syysterv.Rita
ps. ei ole omaa blokia/Birgitan bloki on suosikkini
Ja Ritan ihana runosuoni laulaa syksyn säveliä =)
PoistaJoo, opettavaisia ovat sananlaskut ja aika nihkeällä tavalla. Mutta niin sitä voi sitten antaa vanhoille sananlaskuille uusia tulkintoja!
VastaaPoistaTämä on kaunis.
Mä olen muuttanut joitain sananlaskuja itselleni mieluisammaksi, kuten: joka kuuseen kurottaa, se korkeammalle pääsee ;-)
Poistamutta varmastihan näissä sananlaskuissa jokin pieni totuus ainakin joskus on ollut...
Tyylikäs kuva ja sopii sanontaan aivan mainiosti.
VastaaPoistaKovasti tuli viivoja vedeltyä, siinä piti olla hiljaa ja hidaskin ;-)
PoistaAivan kaunis on tullut piirtäenkin :)
VastaaPoistaKiitos Millin =)
PoistaIhan hetkessä ei tämä luomus varmaan syntynyt, niin on hienosti viivaa viivan vieressä.:-)
VastaaPoistaHyvä sanonta, jota tulee viljetyä.
Olet oikeassa, aika monta viivaa sai piirrellä. Onneksi aikaa oli parisen viikkoa =)
PoistaHieno! Mulla ei varmaan hermo riittäis vedellä noita viivoja.;)
VastaaPoistaMä olen käynyt täällä katselemassa sun töitä ja mulle jotain tulee niistä mieleen, mutta en ole keksinyt mitä. Niissä on selkeä tyyli, sanoisinko hyvin tyylitelty tyyli. Tuo edellinen (oliko 'Kuumuus'?) sai aikaiseksi ahaa-elämyksen (niin ja kun oma maalaaminen on vähä kriisissä, niin on hyvä kattella ja pohtia muiden tekemisiä;)). Mulla tulee näistä sun töistä mieleen sarjikset. Ja nyt en tarkoita mitään päivittäisstrippejä, vaan ehkä enemmänkin sellaisia mitä englanniksi kutsutaan 'graphic novel'. Esimerkiksi Neil Gaimanin kirjoittamat Sandmanit, kuvittajat vaihtuu joka kirjassa. Niissä kannet ja jotkut sisäsivutkin on enemmän taideteoksia ja itse tarinaa kuljetetaan yksinkertaisemmillä, hyvillä piirroksilla. Jos et tunne Sandmaneja, niin tossa on yksi juttu
http://www.oocities.org/yonyue/comics-sandman.html
En löytänyt mitään hyvää kokonaiskattausta, mutta jos kiinnostaa niin googlaa vaikka 'sandman, graphic novel'. (Itse tarinat on myyttistä ja goottista, en tiedä yhtään onko sun juttu)
Toinen mikä tuli mieleen on Mikko Metsähonkalan mahtavat Toisaalta sarjikset.(Vai "sarjikset"?)
http://toisaalta.artbio.fi/
Mielestäni sun työt ole mitenkään yks yhteen noiden (kahden erilaisehkon) esimerkkini kanssa, mutta jotain sukulaisuutta näen niissä...Tämä oli nyt vähän tämmöinen riskikommentti, kun en yhtään tiedä, miten suhtaudut sarjiksiin. Mutta sanottakoon vielä, että tämä on kehu ja ihastelu.:)
P.S. Ei ne Sandmanin kuvittajat vaihdu ihan joka kirjassa. Pieni korjaus.;)
VastaaPoistaPitääpäs käydä katsomassa näitä sarjiksia. Tiedätkö minä pienenä tyttönä luin todella paljon Kauhu ja Shokki-sarjakuvalehtiä. Niitä oli 70-luvulla sedälläni vino pino ja pienen mutkan kautta sain ne itselleni. Olisiko sieltä jäänyt aivoihini jokin jälki, joka näkyy sinulle sarjakuvamaisuutena? Niiden kuvamaailma oli tietysti verinen ja raju, mutta kun taiteilijoita oli erilaisia, niin sarjakuvat olivat hyvin erilaisia ja osa todella maalauksellisia. Noiden lapsuus/nuoruusvuosien jälkeen en ole sarjiksia lukenut, mutta muistan nähneeni joskus upeita ranskalaisia kuvituksia.
PoistaMinua itseäni vähän häiritsee se mitä kuvaan ja miten. En tiedä miksi, mutta tuntuu, etten osaa asettaa kuvia mihinkään yhteyteen. Mutta tämä huomiosi voisi ollakin se juttu. Jos kuva ei käy sellaisenaan "tauluksi", niin se voisikin olla jotain sarjistyylin suuntaan (vaikka töistäni puuttuukin varsinainen tausta -on vain kohde). Pitääkin vähän syventyä tähän ajatukseen =)
Jos sinulla on omat maalaukset jotenkin jäissä, niin voin lohduttaa, että mulla ne oli 15 vuotta haudattuna ja ajattelin, etten enää ikinä tee mitään. Sitten mietin, että mitäköhän muut töistä ajattelee ja aloin ladata tauluja tänne blogiin.
Täytyy sanoa, että olen kiitollinen sille henkilölle, joka ehditti minulle haasteblogiiin osallistumista. Sitä kautta löysin itsestäni lempeämmän puolen katsoa omia piirtelyjäni/maalauksiani. Ei sillä niin väliä, vaikkei ne oikein itseä miellytäkään. Vai ;-)
Jos innostuttaa, niin kokeile vaikka Luovan lauantain haastetta. Kun joku muu antaa aiheen, niin tekemiseen suhtautuu jollain tapaa rennommin.
Kauhu ja shokki-sarjakuvia!:D Mun lapsuuden akkarit ja mustanaamiot kalpenee...
VastaaPoistaHmm, hämmentävää ja toisaalta ihan helpottavaakin kuulla, että toisilla, sullakin, on itsensä mielestä häiritseviä juttuja töissä. Sulla on kuitenkin selkeä oma tyyli, suht vapaan näköinen siveltimen/kynän käyttö, laitat töitä tänne esille jne. niin mulle tulee helposti sellanen kuvitelma, että kaikki sujuu ilman mulle tyypillisiä ailahtelevuuden, epävarmuuden, ylikriittisyyden ja pettymyksen tunteita;) Ehkä se on utopiaa (lähes) kaikille...
Mä pidin, en sentäs 15 vuoden maalaamistaukoa, mutta lähes. Ja aloitin tauon melkein ennen kuin olin edes aloittanut maalaamista.
Joo, ei sillä ole lopulta niin väliä, vaikkei ne työt itseä aina miellytäkään. Tekeminen on ihaninta ja tärkeintä.
Hei Birgitta! Huomasin, että olet liittynyt blogini seuraajiin. Kiitos siitä.
VastaaPoistaOlet taitava piirtämään ja maalaamaan. Aivan upeita töitäsi vaikka kuinka paljon. Pidän paljon esim. "Sulaa kultaa"-työstäsi. Hieno tyyli.
Kurkkasin toistakin blogiasi ja vaikuttaa tosi kiinnostavalta. Palaan toistenkin.
Hyvää alkavaa uutta viikkoa!