Luovan lauantain haasteena Saima Harmajan runo:
Jäätyvä järvi
Tänä yönä jäätyy järvi.
Vesi tuskin liikahtaa.
Kuun valkean paisteen alla
on kuolemanhiljaa maa.
Vain mykässä vartiossa
puut seisovat pimennossa,
puut pitkine varjoineen.
Ja kaukana koira haukkuu.
Se hirveä koira, se haukkuu
sysimustaan pimeyteen.
- Tänä yönä jäätyy järvi.
Kuu pysähtynyt on.
Pidä kädestä kiinni,
sinä Tajuamaton.
Pelottavan lähellä jäätyminen, kiinni jääminen.
VastaaPoistaSurua, luopumista ja alistumista täynnä oleva kuva.
Voimattomuus, väsymys, kivun viemä. Tunteet hyyhmässä.
VastaaPoistaWonderful poem with poetic imagery delightful, beautiful picture with nice color combination.
VastaaPoistaTässä kuvassa on 'Pikku Prinssin' lumoa.
VastaaPoistaKoskettava kuva. Pidän!
VastaaPoista"Kuun valkean paisteen alla on kuolemanhiljaa maa"
Uskomaton, ihan tajuton yhdistelmä. En ole muuten ikinä kuullut tuota runoa. Mahtaako sitä ollakaan Saima Harmajan Kootuissa ollenkaan. Kunpa voisi poistaa koiran edestä adjektiivin 'hirveä'...
VastaaPoistaJostain syystä tästä tulee mieleen Topeliuksen "Lukemisia lapsille"-kuvitukset.
VastaaPoistaHienosti piirretty ja tunnelma saatu esiin.
VastaaPoistaHolle, paitsi, että Topelius rakasti kaikkia eläimiä ja etenkin koiria ja hevosia.
VastaaPoistaBirgitta, meilaatko minulla uuteen osoitteeseeni, joka on siinä kaheassa adventtijutussa. On vähän asiaa.
Harmittavat välivuodet, mennyt paljon hyviä ideoita harakoille. Hyvä, kun heräsit uudelleen. Hienoa jälkeä :-)
VastaaPoistaSelailin taulujasi taaksepain. Ja se mita pidit kamalimpana, siis nainen oranssissa kaavussa, oli minusta paras. Ilmeikkain, kuin jotain sanomassa. Ainakin minulle sanoi. Viesti oli jotain, etta olen tallainen ja kelpaan.
VastaaPoistat. lauantai-illan selailija
Lauantai-illan selailija; hienoa, kun näet taulussa jotain hyvää. Kenties minulle on jäänyt sen tekoajalta jokin alitajuinen muisto tms.
VastaaPoista